Muna vai kana

Meidän viikonloppu oli kovasti kana-aiheinen! Syksy on niin pitkällä, että meidän omat maatiaiskanat piti kyyditä talvihoitopaikkaan. Kanat pahvilaatikkoon, lapset takapenkille ja kanalaatikko takakonttiin. Talvihoitopaikan nuori kukko tuntui olevan kovasti tohkeissaan meidän kanarouvista.

Meidän kanasia

Ehkäpä tästä kanapainotteisuudesta virittyneenä ompelin kaksi kanapussukkaa. Oikeestikin kanojen jalat näyttää vähän siltä kuin niillä olisi housut jalassa. Varsinkin sellaiset kanat, joilla kasvaa sulkia koko jaloissa.

Ompelulankana käytin konekirjontalankaa, joka on kiiltävää ja sillä saa kivan jäljen aikaseksi jos vaihtelee ompeleen leveyttä mutkien ja kulmien mukaan. Heltaksi ompelin paljetin ja helmen.

Kaiken kukkuraksi tapasimme tämän uljaan Kake-kukon. Osallistuimme lauantaina MTK:n järjestämään Farmipyöräilyyn, jossa pääsimme tutustumaan lypsyrobottiin ja Kaken kukkokavereihin Seppoon ja Elvikseen! KYLÄ MAALLA ON MUKAVAA!

Mukavaa viikkoa
-Marianne

Asiaa ovista ja muusta tärkeestä;)

Kylläpä voi tuntua olo vätykseltä, kun kulkee yöpaidassa klo 14.30. Lapset on nuhassa ja ulkona sameen näköstä.
Eksyin katselemaan vanhoja kuvia. Niistähän taas ihan piristyi, kun huomasin, miten eri näköistä meillä on nyt kuin muuttopäivänä. Tasan viis vuotta sitten muutimme tänne.

Keittiötasona toimi silloin vanha kouluhöyläpenkki. Hauskan näköinen sekin, mutta melko epäkäytännöllinen! Takana huovuttamani pannumyssy.

Ei ollu huonekaluja ja talon peruskorjaaja oli asentanut typerät pahviset väliovet. Alkuperäiset pariovet löytyivät onneksi pihan makasiinista ja lisää ostimme Wanhan Wallankumouksesta. Sopivien vanhojen ovien löytäminen ei ollutkaan ihan helppoa, koska monet vanhat ovat niin matalia. Löytämämme kokopuiset ovet ovat peräisin Åbo Akademista. WC:n ovi on vasta saatu kunnostettua, vielä olis kaks tekemättä. Pellavaöljymaalin kanssa pelanneet tietävät, että se kestää kuivua yllättävän kauan. Ja kun maalaa molemmin puolin kolmella eri värillä, niin vaatii kohtalaisen annoksen pitkäjänteisyyttä.

Vessan ovessa on samat värit, mutta parasta siinä on tämä ruotsia puhuva lukkko, vedin enää puuttuu!

Hyvää vätyspäivää, vai onkohan kellään muulla sellaista?!

Syyspuuhia

Onhan se syksykin ihan jees, vaikka vettä vihmoo ja tuulee niin, että sohvannurkka kutsuu!

Viime viikonloppuna leikin kätevää emäntää ja säilöin vähän kurkkuja ja järjestimme sadonkorjuupäivälliset.

Alkuruuaksi tarjosimme maa-artisokkakeittoa näistä oman maan tuotteista. On muuten oikein maukas tuote, mutta pirullista kuoria tollasia pikkupampuloita. Pääruokana oli poropaistia ja juureksia kera puolukoiden ja karpaloiden. Jälkiruuaks leipasin puolukkavalkosuklaakakun, joka oli muuten suussasulavaa! Resepti oli oma sovellus ja meni jotenki näin:

Pohja:
180 g ruis Digestevejä
50 g voita

Täyte:
2 dl kermaa
2 munanvalkuaista
vajaa desi luomu ruokosokeria
1 dl rahkaa
tilkka sitruunamehua
3 liivatetta
2 dl puolukoita

Päällinen:
purkki ranskankermaa
2 dl kermaa
150-200 g sulatettua valkosuklaata

Ensin murskataan keksit ja sekotetaan sula voi joukkoon ja painellaan irtopohjavuokaan. Paa jääkaappiin siks aikaa ku teet täytteen. Laita liivatteet likoon. Vatkaa sokerista ja valkuaisista vaahto, samoin kermasta omansa. Sekota vaahdot ja läjäytä rahka joukkoon. Liota liivatteet kuumennettuun sitruunamehuun ja sekota nauhana kerma-rahka-valkuaisvaahtoon. Vielä puolukat mukaan ja sitten jääkaappiin.

Seuraavana päivänä tein päällisen eli vatkasin kummatkin kermat omiksi vaahdoikeen ja sitten kaikki sekasin. 200 g:lla suklaata tulee aika makee päällinen, mutta sopii puolukan vastapainoksi. Koristelin tomusokerissa kieritetyillä karpaloilla.

Ja jottei menis ihan keittiön puolelle, niin tässä kirpparilta ostamistani kirjotuista lautasliinoista ompelemiani pikkupusseja. Lahjaksi tai joulutuotantoon. Pussukat koristelin nyplätyllä pitsillä, kirppislöytö sekin. Pussukoihin kätkin kuivattuja koivunlehtia, jotka tuovat löylyveteen ihanan tuoksun.

Yritän asennoitua syksyyn positiivisesti, toivottavasti tekin!
-Marianne

TouhuaTössöä!

Oonpas taas touhottanu monenlaista. Oon monta kertaa ajatellu olevani lievä adhd. Singahtelen aina puuhasta toiseen ja mietin aina, mitä muuta kivaa ehdin vielä tekemään. Sanomalehden lukukin jää aina kesken ja luen sitä pitkin päivää aina pienen osan kerrallaan. Lasten päiväunien aikana saatan vähän hioa, maalata, ommella ja valmistella seuraavaa ateriaa. En tosin aina, vaan oon oppinu myös lepäämään, jos on repaleinen yö takana. On tosi ihanaa, että oon OPPINUT lepäämään!

Oon myös oppinut sietään jonkin verran keskeneräisyyttä. Sen takia en oo saanu tännekään mitään valmista, koska niin moni projekti on ollut kesken.

 

Eilen sain tutustua myös Tampereen ihanimpaan ja kutsusvasti sisustettuun lankakauppaan. Kerä myy mm. Debbie Bliss'in ja Rowanin lankoja ja siellä järjestetään myös kursseja. Herttaiset kauppiaat Jonna ja Elina mainostivat, että heille voi tulla vaan hengailemaan ja hypistelemään. Heiltä saa myös varmasti vinkkejä neulontaan, koska molemmat ovat innokkaita silmukoiden käsittelijöitä.

Tulipa pitkä pötkö, kuulumisiin!

Ulkomailla Pispalassa

Viime sunnuntaina Tampereen Pispalassa oli mukava tapahtuma Piipahda Pispalan pihoissa ja pirteissä. Piipahdin idylliseen Pispalaan ihan YKSIN! Sunnuntaina aurinko lämmitti ihanasti ja sain tutustua niin viehättävään kohteeseen, että tunsin olevani lyhyellä ulkomaanmatkalla! Lisäksi se talo ja talon esittelija saivat mut todella hyvälle tuulelle!

Oleskelutila ja käynti kylpyhuoneeseen!

Tupakeittiön huoleton tunnelma!

Vanhaan sänkyyn paksu maalikerros, reikä pohjaan ja kylpyamme on valmis. Katsoin emäntää vähän epäuskoisena ja väitin, että: "ei voi olla!" Mutta totta se on ja amme on kuulemma käytössä.

Aamukahvit porisee mutteripannussa puuliedellä samalla kun istunto toimitetaan! WC-harja aalto-maljakossa, designin dissausta?!

Kellarikerroksen oleskelu- ja tv-tila.

Betoniseinät onkin hauskat ja huomatkaa peilin ripustus!

Ulkorakennuksen ruutuikkunaseinä on siirrettävissä kiskoa pitkin sivuun.

Greisiä ja ihanan ennakkoluulotonta sisustusta! Vapiskaa asuntomessutalot!

 

Pilke silmäkulmassa viikonloppua kohti!
-Marianne

Kirppis- ja huutokauppalöytöjä, osa 2

Viitaten villatakki-postaukseen, kun kerroin, että kässyilen kuntoilun kustannuksella. Kävin nimittäin eilen jumpassa pitkästä aikaa ja juuri nyt ei yhtään tunnu siltä, että se olisi minule hyväksi. Etureisiin SATTUU! No, oon kuitenkin päättänyt alottaa säännöllisen jumppaamisen, kerta viikossa saa riittää näin aluksi.

Mutta takaisin löytöihin:

Vanha ja pieni laatikosto pitseille ja muille kässytarvikkeille. Tämä löytyi huutokaupasta, jonka avulla olemme löytäneet meidän kodinkin. Olimme nimittäin viisi vuotta sitten kotimatkalla The huutokaupasta, kun huomasimme tien, jota emme olleet ennen yhdessä ajelleet. Teimme uparit ja 4 km ajettuamme, näimme talon pihassa MYYDÄÄN-kyltin. Seuraavana päivänä tulimme näyttöön ja viikon tai kahden kuluttua kannoimme patjat sisään.

Kun muutimme, talon kymmenestä ikkunasta vain neljässä oli tällaiset messinkiset isoäidin verhotangot. Tänä kesänä löysimme huutokaupasta loput puuttuvat kolme kaikkine nipsuineen ja vielä edullisesti. Kärsivällisesti kun jahtaa ja kiertää, niin löytää.

Äitini oli löytänyt sympaattisen valaisimen. Vaihdoin sen heti makuuhuoneeseen yövaloksi. Varjostin on sellasta outoo suihkuverhomateriaalia ja johto kangaspäällysteinen.

Kellariprojektikin jatkuu, miehet puuhailevat siellä paraikaa. Tän syksyn mehut ja hillot ei taida vielä majottua tässä kellarissa, mutta kyä se siitä... Siellä vaan ilmeni pieniä hidasteita, koska kellariin kertyy vettä ja kaivauksissa löytyi oletettua enemmän romahtaneita betoniseiniä. Hatunnosto yltiöoptimistiselle miehelleni ja repsikalle!

Mukavia syyspäiviä kaikille. Puolukat, sienet ja omenat kutsuu!

Kirppislöytöjä

Oon aikamoinen shoppailija, mutta inhoon kauppakeskuksia. Melkein kaikki meidän vaatteet, huonekalut, sisustustavarat ja ompelumatskut on käytettyinä ostettuja. Uutena kaupasta on ostettu sohva, kodinkoneet ja useimmat kengät. Toisaalta yritän pitää huolta siitä, että jos teemme hankintoja, pitää jotain laittaa myös ovesta ulos.

Tässä viimeisimpiä löytöjä:

Saunalla oli onneton kihveli. Löysin Tampereelta Hämeenpuiston antiikkitapahtumasta ihanan punaisen.

Pihakirppislöytöjä: taikinatiinu pallokrysanteemille ja pieni astia vaikka linnunjuomakulhoksi.

Öljylamppu kesäkeittiöön.

Kesäkeittiön vesipisteen mies kokosi kaikesta vanhasta. Altaan sain jo viime kesänä ystävältä synttärilahjaksi. Vanha kaappi on ostettu joskus hieman rikkinäisenä vitosella, hana kiinnitettiin vanhan listanpätkään ja saippuakupin löysin paikalliselta kirppikseltä. Saippuakupissa on itsetekemääni laventelisaippuaa.

Menu on jäänyt pihakirppiksen jäljiltä roikkumaan kesäkeittiöön. Kaikki tavarat ovat löytöjä vuosien varrelta.

Vanhaan tuhkaämpäriin voi tehdä asetelmia. Se on löytö pihakirppikseltä omalta kylältä.

Okei, näitähän on ihan sikana. Jatkuu ens kerralla...

Ja jos joku tietää, että jossain olis myytävänä talonpoikainen tupasänky, olisimme erittäin kiitollisia vihjeestä!

Villatakki

Sunnuntain kyläkirppis oli menestys; ilma täydellinen ja tunnelma korkealla! Väkeä riitti ja kauppa kävi. Kiitos kaikille myyjille ja ostajille, ensi vuonna uudestaan.

Jo muutama viikko sitten sain vihreän villatakin valmiiksi. Mekkotehtaan Kirsikalta saamani englanninkielinen ohje oli niin koukuttava (vai pitäiskö sanoo puikottava), että nukkumaanmeno venähti illalla, enkä malttanut mennä nukkumaan ajoissa. Kässyilen siis fyysisen hyvinvointini kustannuksella. Ompelen mieluummin kuin käyn lenkillä ja neulon mieluummin kuin nukun ;).

Nuo napit aion vielä vaihtaa ruskeisiin duffelinappeihin, niin pysyy paremmin kiinni. Enpä oo ennen tehnyt neuletakkiin huppua, nyt on sekin kokeiltu ja kiva tuli.

Langan ostin Lankamaailmasta, mutta tietenkin oon ehtiny hukkaan kaikki vyötteet :(. Vitosen puikoilla sitä neuloin ja koostumus on 100% villa, että noilla tunnusmerkeillä voi käydä etsimässä, jos mielii samanlaista.

Kyröspohjan kyläkirppis

Meidän kylällä tapahtuu taas ens viikonloppuna. Sunnuntaina 26.8.2012 klo 10-16 pääsee tekemään löytöjä, ihastelemaan kauniita pihoja ja syömään kirpparievästä toisten puutarhoissa. Myyjiä on 18 pihassa, muutamassa useampia. Meillä Karhumaalaisilla putiikki auki, makasiinikirppis ja kahvilapalvelut!

Kartan saat suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Navigaattorin haltijat voivat näppäillä osoitteeksi Parkumäentie 14, Hämeenkyrö ja jatkaa ensimmäisestä pisteestä rohkeasti Kyröspohjaan päin. Kirppispihat on merkitty kyltein. Jos et omista tulostinta, karttoja saa myyjiltä.

Tervetuloa ihmiset ja kaunis sää!

Jotain pientä

Kovin suuritöisiin ompelujuttuihin ei oo viime aikoina ollut aikaa, mutta kuitenkin ompelukone vetää magneetin lailla ja kaiken uhalla on käytävä aina välillä jotain näpräämässä.

Nämä pussukat tein naapurin tytöille lahjaksi kovassa kiireessä.

Pussukkamallin olen oppinut äidiltäni, jonka hän on oppinut muinoin tilkkutyökurssilla. Oikein näppärä ja nopea malli. Oon niin laiska laatiin mitään ohjeita, mutta jos joku saa tästä kuvasta vihiä, niin hyvä! Pilkullisessa pussukassa on siis tällainen retroisa vuori.

Kuvissa näkyy 1800-lukuinen keinutuoli, joka rantautui meille viime viikonloppuna huutokaupasta. Isä oli huutanut tyttärelleen istuimen pitkäksi venyneessä huutokaupassa!

Sillä välin kun ompelen, lapset leikkivät vetoketjuilla ja helmillä! Onneksi pienempi tyyppi ei osaa vielä poimia helmiä käsiinsä...

Mekko Annille

Ystäväni sai viikko sitten ihanaisen tyttövauvan ja tottahan tytöllä pitää mekko olla. Suurensin Mekkotehdas-kirjan nuken mekon kaavaa vastasyntyneelle sopivaksi. Kankaat ovat kierrätettyjä.

Tässä kuvassa näkyy uusi ompelupöytäni. Luovuin isosta ompelupöydästä, koska todellisuudessa vaan keräsin pöydälle seuraavia projekteja niin ettei siinä koskaan mahtunut työskentelemään. Tämä pöytä on huutokauppalöytö tältä keväältä.