...nimittäin uimakassituoteperhe. Kuka hullu nyt tammikuussa tekee rantakasseja?!
Tämä ensimmäinen on ERITTÄIN retroisa. Frotee on kirpparilta löydetty pala, aikas psykedeelinen! Uikkarikangas ystävän kangaslahjoituksesta, kiitos vielä!
Tämä seuraava kassi on vähän rohkeammalle daamille, sellaiselle bikinileidille. Ehkäpä avantouimarille, ihan vaan siitä päätellen, ku kassi keikkuu jo pyörän sarvessa. Aikamoinen huimapää taitaa kassin omistaja olla!Tämäkin froteepala on kirpparilöytö.
Tämä kassi on tehty käytetystä froteepyyhkeestä. Musta on tosi kiva, ku ei tarvi ite päättää, minkä kokoinen kassista tulee. Siitä tulee just sen kokoinen kun pyyhe tai kangaspala sattuu olemaan. Miehenikin viime maanantaina valitteli, että oli se uus uimakassi naurettavuutensa lisäksi vähän liian pieni. Jouduin vaan toteemaan, että älä mua katto, ne käsipyyhkeet oli vaan sen kokosia!
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Onko reilua?
Siis oli tosi mukava ylläri, että ystäväni oli raivannut kaappejaan reilulla kädellä, kun kangasvarasto alko meneen "yli ymmärryksen". Ja mä siis sain kaksi jätesäkillistää ihania kankaita! Hyvä mieli ystävällä, kun sai kaapit raivattua ja kivaa mulla, kun sain ihania kankaita. Mutta mulla rupee menee yli ymmärräyksen, mihin mä ne nyt tungen!? Ei oo reilua...
Eikä tässä oo edes vielä kaikki. Alko pinot kaatumaan, ni oli pakko näpätä kuva.
Eikä tässä oo edes vielä kaikki. Alko pinot kaatumaan, ni oli pakko näpätä kuva.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Reipas uimakassi
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Mä en pidä linnuista...
mutta tällaisissa pussukoissa ne on ihan mukiinmeneviä. En ymmärrä mistä johtuu, mutta ällöimpiä lintuja on sorsat. Niitten rinta on niin pullee ja niillä on niin lyhyet jalat ja ne lyllertää. Linnut voi olla myös pelottavia. Keväällä kerran menin tohon meiän rantaan kattoon joutsenia ja ne kaikki sata joutsenta lähti kerralla lentoon.. wou, mikä ääni! No olipas taas aihe!
Vetoketjupussukka on tehty vanhasta villapaidasta ja sen vuori sekä lintu pöytäliinasta. Nappipussukkasametti löytyi tilkkupussista ja pilkkukangas, josta tein myös pissukkan vuorin, on Eurokankaasta. Linnun siipi on vanhasta froteepyyhkeestä.
Ja muutes! Viimeks tilitin niistä Satuhäistä! Mieheni tais laittaa kiusallaan perjantaina pyöriin SATUHÄÄT, koska viimeks olin niin pöyristyny tuosta ohjelmasta. Mutta aina voi yllättyä. Parasta tv-viihdettä ikinä oli Ponin ja Aasin häät!!! Suosittelen kaikille: Poni ja Aasi Satuhäissä Ihanan sekasia tyyppejä! Ja vastakohta kaikille perus-prinsessa-hössölle! Tunnetteko muuten yhtään häähullua miestä?
Vetoketjupussukka on tehty vanhasta villapaidasta ja sen vuori sekä lintu pöytäliinasta. Nappipussukkasametti löytyi tilkkupussista ja pilkkukangas, josta tein myös pissukkan vuorin, on Eurokankaasta. Linnun siipi on vanhasta froteepyyhkeestä.
Ja muutes! Viimeks tilitin niistä Satuhäistä! Mieheni tais laittaa kiusallaan perjantaina pyöriin SATUHÄÄT, koska viimeks olin niin pöyristyny tuosta ohjelmasta. Mutta aina voi yllättyä. Parasta tv-viihdettä ikinä oli Ponin ja Aasin häät!!! Suosittelen kaikille: Poni ja Aasi Satuhäissä Ihanan sekasia tyyppejä! Ja vastakohta kaikille perus-prinsessa-hössölle! Tunnetteko muuten yhtään häähullua miestä?
lauantai 22. tammikuuta 2011
Tunikamekko
Mekkotehtaasta tarttuu mekkomieli! Eilen värkkäsin tämän päiväuniaikaan. En edes muista, mitä mun on joskus tuosta ohuesta ruskeasta sametista piänyt tehdä, mutta jotakin varten sen värjäsin. Hyvä ruskea, joten nyt siitä tuli tunika, joka vielä käy mekosta. Pääntiekaarrokkeen tein kirppikseltä löytämästäni tyynyliinasta ja tasku on kirppikseltä löydetty virkattu joku. En tiedä, mikä se on vai jonkun virkkaama silmälasipussukka! Mutta kyllä täytyy sanoo, että jo on aikaa tuhraantunut, kun noin ohutta lankaa virkkaa! Kaava on Ottobre-lehdestä 6/200
9.
torstai 20. tammikuuta 2011
Hatusta se taas lähti
Nimittäin puvun ideointi ystäviemme häihin viime kesän lopulla. Löysin tuon hatun pihakirppikseltä eurolla tai kahdella ja aloin sen ympärille ideoimaan asua. Ensin olisin halunnut harmaan silkkipuvun, sitten kävin vintageliikkeissä etsimässä vanhaa ja vaaleanpunaista. Mutta Fida-kirppikseltä löytyi H&M:n suorastaan muovinen (ällöä) mekko. Oon, by the way, monta kertaa miettiny, että voiko kirppikseltä ostaa moraalittomia H&M-vaatteita?! Kyseiseen liikkeeseen en mene, mutta monesti etenkin pikkutytölle olen löytänyt tuon vaateketjun tuotteita. No, säästin aikaa, kun en alkanut alusta asti pukua värkkäämään, vaan tein tuohon polyester-plyamidi -hirmuun uuden helman.
Keräsin kaikki vanhan roosan sävyiset kankaani ja keräilin niistä uuden helman: siinä on ainakin makkarimme verhokangasta, vuorisilkkiä, sitä häämekkoverhoa ja muita löytöpaloja kaapista. Koska kankaat olivat melko läpikuultavia, laitoin tyllin ja helman väliin vielä pitsipöytäliinaa, joka kuultaa kivasti läpi.
Aaltosen kenkätehtaan avokkaat (vaan Tarja Halonen käyttää nykypäivänä avokkaita) on aikaisempi löytö. Vaaleanpunaiseen laukkuuni liimasin kuumaliimalla palan pitsiä ja menoks! Hattu on muuten tänä päivänä hieman kärsinyt, koska unohdin sen puoleksi vuodeksi mieheni pakettiautoon:(
Keräsin kaikki vanhan roosan sävyiset kankaani ja keräilin niistä uuden helman: siinä on ainakin makkarimme verhokangasta, vuorisilkkiä, sitä häämekkoverhoa ja muita löytöpaloja kaapista. Koska kankaat olivat melko läpikuultavia, laitoin tyllin ja helman väliin vielä pitsipöytäliinaa, joka kuultaa kivasti läpi.
Aaltosen kenkätehtaan avokkaat (vaan Tarja Halonen käyttää nykypäivänä avokkaita) on aikaisempi löytö. Vaaleanpunaiseen laukkuuni liimasin kuumaliimalla palan pitsiä ja menoks! Hattu on muuten tänä päivänä hieman kärsinyt, koska unohdin sen puoleksi vuodeksi mieheni pakettiautoon:(
maanantai 17. tammikuuta 2011
Häähumua?!
Voi hyvät hyssykät! Halusin eilen illalla neuloa ja katsoa jotain hömppää. Koska meillä ei ole televisiota, valitsin netti-tv:stä Satuhäät! Nii just! Se oli IHAN HIRVEETÄ. Mutta samalla tuli hyvä muisto siitä, että meillä oli niin ihanat ristiäis-hää-yhdistelmät. Ja olipahan taas kaikin puolin ekologisia valintoja, vaikka en sillon sitä pääpointtina pitänytkään. Ristiäishäät olivat paikallisessa metsäkirkossa ja jatkot meillä kotona. Tarjolla oli kalasoppaa ja täkäläisistä luomujauhoista leivottuja sämpylöitä ja ruisleipää. Kakkuja oli monenlaisia, mutta suosikkini oli valkosuklaakakku, jonka päällä oli mustaherukkoita omasta puutarhasta.
Vaimo (kuva: Helmi Karhumaa)
Aviomies (Kuva: Helmi Karhumaa)
Kastemekon helma on oman vauvankoppani rimpsureunus, jonka äitini on tehnyt. Mekon yläosan huovutin, kuten myös oman vihkimekkoni yläosan. Mummu neuloi tytölle nutun ja pipon, olihan päivä syksyinen.
Oman mekkoni helma on kirppikseltä löydetty verho. Mekkojen yläosiin huovutin villakerrosten väliin lankaa ja oman mekkoni selkään pienen pitsiliinan, jonka koristelin helmin. Sulhasen pikkutakki on tehty hänen vanhoista farkuistaan.
"Huntu" on täältä. Käytän tota pipoa vieläkin varmaan päivittäin, se on niin ihana!
Apilat ja osmankäämit, suoraan syyskuisesta luonnosta! Kukat teki floristi-tätini, kiitos Kaisa!
Pöytäasetelma
Hääkimppu
Tämä kimppu oli metsäkirkossa kalliolla.
Sormukset teki hopeaseppä Marika Kilpiö. Ne oli niin kivat juhlat ja just meiän näköset!
Vaimo (kuva: Helmi Karhumaa)
Aviomies (Kuva: Helmi Karhumaa)
Kastemekon helma on oman vauvankoppani rimpsureunus, jonka äitini on tehnyt. Mekon yläosan huovutin, kuten myös oman vihkimekkoni yläosan. Mummu neuloi tytölle nutun ja pipon, olihan päivä syksyinen.
Oman mekkoni helma on kirppikseltä löydetty verho. Mekkojen yläosiin huovutin villakerrosten väliin lankaa ja oman mekkoni selkään pienen pitsiliinan, jonka koristelin helmin. Sulhasen pikkutakki on tehty hänen vanhoista farkuistaan.
"Huntu" on täältä. Käytän tota pipoa vieläkin varmaan päivittäin, se on niin ihana!
Apilat ja osmankäämit, suoraan syyskuisesta luonnosta! Kukat teki floristi-tätini, kiitos Kaisa!
Pöytäasetelma
Hääkimppu
Tämä kimppu oli metsäkirkossa kalliolla.
Sormukset teki hopeaseppä Marika Kilpiö. Ne oli niin kivat juhlat ja just meiän näköset!
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Takki pussilakanasta
Nämä retroisat takit taitaa olla jo-niin-nähty, mutta esittelen oman versioni siitä huolimatta. Tuo vanha pussilakana, josta takki on tehty, on kuitenkin niin söpöä kangasta.
Mihin lie tytöllä matka?! Moskvitšin nokka on kylälle päin...
"Minkä pelin se isä mulle osti? Eihän tässä oo ees rattia!"
Takin vuori on tikkikangasta, hupun vuori vanhasta tyynyliinasta, napit sieltä pohjattomasta huutokauppanappilaatikosta. Vetoketju täyty hakee ihan kaupasta. Kaavan sovelsin: Ottobre Design 4/2009.
Mihin lie tytöllä matka?! Moskvitšin nokka on kylälle päin...
"Minkä pelin se isä mulle osti? Eihän tässä oo ees rattia!"
Takin vuori on tikkikangasta, hupun vuori vanhasta tyynyliinasta, napit sieltä pohjattomasta huutokauppanappilaatikosta. Vetoketju täyty hakee ihan kaupasta. Kaavan sovelsin: Ottobre Design 4/2009.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Kirppislöytöjä
Tein eilen kirppiskierroksen ja olin niin innoissani löydöistäni, etten meinannu housuissani pysyä. Paras oli ehkä tämä:
Ei näin sympaattista pottaa voi olla!!! Meidän tytölle se on kuitenkin vaan "tuoli". Menee 1,5-vee ihan sekasin, jos tää on yhtäkkiä potta.
Sit löysin kivoja tyynyliinoja ja pussilakanoita, joista voi tehdä vaikka mitä kivaa. Pesukoneen kautta käytän aina nää löydät, et lähtee isommat koit ja punkit;)
Toi pitsi oli pakko ostaa, koska se oli alkuperäisessä silkkipaperissa ja päällä luki "Made in France". Ja entäs noi kakkupaperit! Kotimaisia, vanhoja Norsu-merkkisiä, alkuperäispaketissa! Ja punaiset merkkilaput erottavat neljännekset! Suloista!
Ei näin sympaattista pottaa voi olla!!! Meidän tytölle se on kuitenkin vaan "tuoli". Menee 1,5-vee ihan sekasin, jos tää on yhtäkkiä potta.
Sit löysin kivoja tyynyliinoja ja pussilakanoita, joista voi tehdä vaikka mitä kivaa. Pesukoneen kautta käytän aina nää löydät, et lähtee isommat koit ja punkit;)
Toi pitsi oli pakko ostaa, koska se oli alkuperäisessä silkkipaperissa ja päällä luki "Made in France". Ja entäs noi kakkupaperit! Kotimaisia, vanhoja Norsu-merkkisiä, alkuperäispaketissa! Ja punaiset merkkilaput erottavat neljännekset! Suloista!
torstai 13. tammikuuta 2011
Pitsiäpitsiä
Pitsit on niin ihania, etenkin vanhat. Tähän pussukkaan keräsin kaikki pienimmätkin pätkät pitsijäämistöistä ja höystin pussukan huutokauppanapeilla. Jotkut niistä taitaa olla tosi vanhoja. Kangas on vanha pellavainen pöytäliina, josta hyödynsin tahrattoman kohdan. Kiitos kaikille onnitteluista ja muista kivoista kommenteista! Tää bloggaaminen vie ihan mennessään. Enpä olis itestäni uskonut!
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Pannulappuvillatakki
Viime syksynä tein tyttöselle villatakin. Sillä onkin ollut käyttöä, ku on ollut niin pirun kylmä. Huomaamattani tein siitä myös eri käytännöllisen, kun siinä on vaan yks nappi. Tytöllä ei näet kestä hermo napittaa kauempaa!
Vihreä lanka löytyi kaapista. Virkatun etuosan langan olen ostanut pari vuotta sitten täältä. Selkään lisäsin hassun pannulapun, jonka olen löytänyt kirppikseltä. Malli on oma. Tyttö on myös jo kova ompelemaan!
Vihreä lanka löytyi kaapista. Virkatun etuosan langan olen ostanut pari vuotta sitten täältä. Selkään lisäsin hassun pannulapun, jonka olen löytänyt kirppikseltä. Malli on oma. Tyttö on myös jo kova ompelemaan!
tiistai 11. tammikuuta 2011
Pikkulaukkuja
Tässä viime aikoina on ollut havaittavissa pientä laukkuinnostusta, joten tytön päiväuniajat ovat kuluneet ommellessa ja uusia idiksiä sommitellessa. Vaikka nainen paljon laukkuja tarvitseekin, niin ei sentään näin paljon. Meidän makasiinissa sijaitsevan kesäputiikin idea lähtikin aikoinaan siitä, että äidiltä tuotetta pukkas yli kaikkien tarpeiden. Olemme järjestäneet myös kahdet joulumyyjäis-häpeningit ja olleet erilaisissa kässytapahtumissa myymässä uniikkeja tuotteitamme. Luulenpa, että nämäkin pikkulaukut päätyvät ensi kesänä makasiinimyymälään.
Kierrätysmatskuista tämäkin suurimmaksi osaksi. Pohjakangas on jostain minulle päätynyt ja olen sen joskus värjännyt ruskeaksi. Pitsiliinat, napit ja vyönsolki ovat huutokauppa- ja kirppislöytöjä. Laukun vuori on tehty palasta, joka jäi erään takkini vuoresta.
Tässä laukussa sama pohjakangas kuin edellisessä, vanhat napit huutokaupasta, vuori vanhasta tyynyliinasta ja nauhat ovat ihan brännäreitä.
Tämä laukku on oma suosikkini! Ruutukangas on lahje lyhennetyistä miesten housuista ja farkkukangas taas polvitaive vanhoista miesten farkuista! Nappi on huutokauppalöytö, pitsi täältä ja vuori Eurokankaan palalaarista.
Tähän laukkuun sain innoitusta Mekkotehtaasta. Kiitos Kirsikka! Nappi on huutokauppalaatikosta, laukun vuori vanhaa pussilakanaa ja vetoketju purettu jostain vanhasta vaatteesta.
Tämä viimeinen laukku on keräilty tilkku- ja palakangasvarastoistani. Pilkkunauhan ostin Nokian Kauppahuoneelta, joka hämäävästi sijaitsee Sastamalassa. Hehkutan niin mielelläni kierrätysmatskua, koska maailma on jo pullollaan tekstiilimateriaalia. Sitä patsi jo kertaalleen käytetty materiaali inspiroi minua omalla rajallisuudellaan. Jos kangas ei riitä toivotusti, niin keksitään sitten jotain muuta! Ja jos ihanaa kangasta koristaa tahra, ohjaa se omalla tavallaan uuden tuotteen suunnittelua. Käytetyillä tekstiileillä on historiansa ja tarinansa. Jonkun mielestä ehkä hankalaa, mutta itse en osaa enää mennä valitsemaan kangaskaupan pakoilta esimerkiksi 1,35 m haluamaani kangasta. Liian helppoa ja ilman haastetta! Oonko vähän outo!?
Kierrätysmatskuista tämäkin suurimmaksi osaksi. Pohjakangas on jostain minulle päätynyt ja olen sen joskus värjännyt ruskeaksi. Pitsiliinat, napit ja vyönsolki ovat huutokauppa- ja kirppislöytöjä. Laukun vuori on tehty palasta, joka jäi erään takkini vuoresta.
Tässä laukussa sama pohjakangas kuin edellisessä, vanhat napit huutokaupasta, vuori vanhasta tyynyliinasta ja nauhat ovat ihan brännäreitä.
Tämä laukku on oma suosikkini! Ruutukangas on lahje lyhennetyistä miesten housuista ja farkkukangas taas polvitaive vanhoista miesten farkuista! Nappi on huutokauppalöytö, pitsi täältä ja vuori Eurokankaan palalaarista.
Tähän laukkuun sain innoitusta Mekkotehtaasta. Kiitos Kirsikka! Nappi on huutokauppalaatikosta, laukun vuori vanhaa pussilakanaa ja vetoketju purettu jostain vanhasta vaatteesta.
Tämä viimeinen laukku on keräilty tilkku- ja palakangasvarastoistani. Pilkkunauhan ostin Nokian Kauppahuoneelta, joka hämäävästi sijaitsee Sastamalassa. Hehkutan niin mielelläni kierrätysmatskua, koska maailma on jo pullollaan tekstiilimateriaalia. Sitä patsi jo kertaalleen käytetty materiaali inspiroi minua omalla rajallisuudellaan. Jos kangas ei riitä toivotusti, niin keksitään sitten jotain muuta! Ja jos ihanaa kangasta koristaa tahra, ohjaa se omalla tavallaan uuden tuotteen suunnittelua. Käytetyillä tekstiileillä on historiansa ja tarinansa. Jonkun mielestä ehkä hankalaa, mutta itse en osaa enää mennä valitsemaan kangaskaupan pakoilta esimerkiksi 1,35 m haluamaani kangasta. Liian helppoa ja ilman haastetta! Oonko vähän outo!?
maanantai 10. tammikuuta 2011
Tunika kierrätysmatskuista
Tein joululahjaksi pikkutytöllemme tunikan. On niin hauskaa viritella vanhoille tekstiileille uusi elämä. Tunika on tehty vanhasta pöytäliinasta, somisteet hihansuissa, helmassa ja frilla ovat vanhasta tyynyliinasta, napit ovat huutokaupasta ostetusta nappiloorasta. Vetoketjun sain äidiltäni ja epäilenpä vahvasti, ettei hänkään ole sitä kaupasta ostanut. Todellista kierrätystä! Kaava: Ottobre design 4/2009.
Farkkuleggingsien kanssa aikas menevä typy tässä tunikassa! Sori kuvien rakeisuus.
Farkkuleggingsien kanssa aikas menevä typy tässä tunikassa! Sori kuvien rakeisuus.
perjantai 7. tammikuuta 2011
Musiikkiteatteriin
Huomenna me mennään Musiikkiteatteri Palatsiin katsomaan The Beatles Story. Kotiäitikin pääsee joskus ulkomaailmaan! Koska mekko maksoi kirpparilla vain neljä euroa, aion satsata kampaajaan! Oikea kampaus, jee!
Piristin muuten yksinkertaista mekkoa suurentamalla pääntietä, lisäämällä pitsiä ja ompelemalla pystykauluksen.
Asusteet oon löytäny jo aikasemmin kirpparilta. En oo ees muistanu, että mulla on tollanen hattu. Se on tosi vinkee! Haluisin laittaa sen, mut näytän ehkä enemmän tyypiltä, jonka kuuluis olla näyttämöllä, mutta eksyny yleisän puolelle. Ei se mitään, laitan sen silti. Ja kampaus saa olla tietenkin tyyliin sopiva, päälaelta litteä ja volyymi niskassa! Ehkä heitän hatun sit nurkkaan, kun illemmalla suuntaamme discovaloihin!
Piristin muuten yksinkertaista mekkoa suurentamalla pääntietä, lisäämällä pitsiä ja ompelemalla pystykauluksen.
Asusteet oon löytäny jo aikasemmin kirpparilta. En oo ees muistanu, että mulla on tollanen hattu. Se on tosi vinkee! Haluisin laittaa sen, mut näytän ehkä enemmän tyypiltä, jonka kuuluis olla näyttämöllä, mutta eksyny yleisän puolelle. Ei se mitään, laitan sen silti. Ja kampaus saa olla tietenkin tyyliin sopiva, päälaelta litteä ja volyymi niskassa! Ehkä heitän hatun sit nurkkaan, kun illemmalla suuntaamme discovaloihin!
torstai 6. tammikuuta 2011
Villatakki lankalöydöistä
Äitini teki 1,5-vuotiaalle tytöllemme ihanan villatakin. Äiti kutsuu näitä neuleita "jämälanka-neuleiksi". Mun mielestä se on jotenkin liian vaatimaton nimi omalle designille. Langat ja kerän loput on siis löydetty kirpparilta ja kaappien kätköistä. Kiitos vielä mummulle ihanasta kevättakista.
Yläosa on siis virkattu ja alaosa neulottu. Kengät on huudettu huutokaupasta jo paljon ennen tytön syntymää, ne on niin söpöt. Lampunvarjostimen oon tehnyt kovettemalla pitsiliinoja vesi-liima -seoksella. Lampun jalka on ostettu talon entiseltä omistajalta ja lienee jonkun kyläsepän tekemä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)