Jee, syksy on tullut. On se mukavaa, että on vuodenajat. Kesää odotan aina niin touhuna, mutta sitten onkin mukavaa, kun voi vetää villapaidan päälle ja sytyttää kynttilät. Sairasta, että kuuman kesän jälkeen tykkää vähän palella!
Kesällä suunnittelimme ja rakensimme yhdessä mieheni kanssa terassin kesäkeittiön jatkeeksi. Nyt kesäkeittiössä keitellään hilloja ja grillaillaan lähimaisseja paikalliselta tilalta.
Kävimme pitkään taistelua terassin kattomateriaalista. Siis taistelua siinä mielessä, että mitään kivaa kattomatskua ei ole olemassa. Veden pitäisi valua pois ja valon läpäisevyyskin olis ihan kiva. Toi valokate on vaan niin muovinen hirvitys. Mieheni uhkas vaihtaa sen ens kesänä, mutta ku se saakelin muovihärpäke maksoikin jonkun verran, niin ei viittis pois riipiä. Ystäväni ehdotuksesta ajattelin virittää kattoon terassin sisäpuolelle valkoiset lakanat sillai monelle pussille, you know. Sitten muovi ei näkyisi ku naapuriin;)
Kirkonpenkit ostimme huuto.netistä. Mieheni sahasi ne jiiriin niin, että niistä muodostui kulmasohva. Pöytä on vielä kesken. Pöydän kansi tulee lankuista ja jalkoina kaksi vanhaa puutynnyriä.
Ikkunasta voi leikkiä grillikioskia tai kokki tajoilla nälkäisille kuumat grillisafkat.
Vihdoin saimme asennettua kesäkeittöön soran tilalle liuskekivilattian, joka ei tietysti näy kuvassa. Mutta uskokaa vaan, että se on kiva. Sain liuskekivet kesällä porukoilta synttärilahjaksi! Kahvipurkin alla näkyy vanha pesuallas, johon rakennetaan kesäkeittiön vesipiste. Pesualtaan sain synttärilahjaksi ystävältäni. Viime jouluna sain mieheltäni joululahjaksi wanhaan kissanluukkuun rakennetun kauko-ohjattavan lämmitystolpan! Saan siis napsautettua auton lämmitykseen ikkunasta kaukosäätimellä! Melko sympaattinen joululahja, vai mitä!? Onkohan lahjojen antajat vai saaja vähän erikoista sorttia?