Koska pikkuveljelläkin on lippis, niin mäki haluun tyttömäisen sellaisen!
Lippiksen koristeena on Tuiasin keramiikkanappi. Oon aivan ihastunut Tuiasin astioihin, kannattaa käydä ihastelemassa! Samaettinauha on Antiikkikahvila Pehtoorista.
Roosan vuorin ompelin kirppisverhosta ja päällinen on siis kierrätetyistä housuista. Ja kaava edelleen: Ottobre 3/2010.
Oon materiaalilähtöinen kässyilijä. Siitä duunataa, mitä sattuu oleen. Yks hyvä konsti päästä uuden projektin alkuun, on järjestellä kankaita ja muita matskuja. Sillai synty tämä peitto.
Aikamoista väkräämistä näitten leipominen, mutta mukavaa sellaista!
Näitä väkertäessäni herkuttelin ajatuksella, että kuinka paljon makeampi paikka maailma olis, jos kaikki tilkut ja tekstiilijämät leivottais kuppikakuiks ja jätskeiks.
Loputon kysymystulva ja loputon energia kuluttaa joskus äidin voimat finaaliin! Paitsi, että kohta 4-vuotias on energinen, on hän myös kekseliäs ja huumorintajuinen. Kerttu keksi haluta oman peiton, jossa lukee "Unta kaaliin". Ai miks ihmeessä?! Koska iskällä on Nuku suloisesti -peitto niin tottahan täpäkkä tyttö halusi omansa. Oli mun mielestä niin kekseliäs pyyntö, että en voinu muuta ku toteuttaa! Ja mistäköhän on oppinu ton sanonnan? Mä en myönnä käyttäneeni, mutta ehkäpä iskä on... Ja tää peitto sopii muuten hengeltään yhteen makkarayöpaidan kanssa!!!
Kaikki peiton matskut löyty mummun kangaskaapista. Peitossa on sekä kesä- että talvipuoli (mintunvihreä flanelli).
Tämän topin ompelin meidän Kertulle Mekkotehtaan Amalia-mallilla. Tapani mukaan käytin kierrätysmateriaalia eli toppikangas on kirppikseltä löytämäni pöytäliina ja pääntieröyhelö on kirppisverhojen tamppi, joka oli kätevästi valmiiksi poimutettu.
Kuvat on otettu täällä meidän kylällä, jossa pidetään taas elokuun lopulla kyläkirppis. Ihana mahdollisuus päästä tutustumaan maalaispihoihin ja tekemään löytöjä. Siitä lisää myöhemmin...