Viime päivinä ei ookkaan tapahtunu ompeluosastolla juuri mitään, vaan eilen tapetoimme makuuhuonetta ja muun liikenevän ajan olen puuhastellut verstaalla kunnostaen huonekaluja.
Tässä vähän fiiliksiä makuuhuoneen rempasta, tehokkain apurimme työssään! Nyt on pidettävä makuuhuoneen ovea lukossa, kun listat eivät ole vielä paikoillaan ja tehoapuri saattaa poistaa myös uuden tapetin hyvinkin nopeasti;)
Valitismme makuuhuoneen tapetiksi Tapettitehdas Philgren & Ritolan Biedermeier-kimpun. Aika hempeä meidän makuun, mutta sopii makuuhuoneeseen.
Huisaa, että Suomessa vielä tehdään jotain, nimittäin tapettipaperi on tehty Kyröskoskella ja painettu Toijalassa, lähitapettia siis!
Verstaalla oon kunnostanut tätä kaappia, joka luultavasti tulee tapetoituun makkariin. Vielä tarvittaisiin esimerkiksi vanha rautasänky, johon mahtuu standardipatja 160x200, onks kellään peräkammarissa jemmassa?
Lisäks oon maalaillu vanhaa komuutia, josta tulee tytön leikkikaupan myyntitiski ensi kesänä. Oon niin liekeissä sen kaupan suunnittelusta ja toteutuksesta, etten millään malta odottaa, että ilmat lämpenee ja pääsen puuhastelemaan. Tosin tyttö täyttää ens kesänä vasta kaks, joten voi olla että saan leikkiä kaupanmyyjää ihan yksinäni!!!
Lupaan kuvia valmiista makkarista ja pikkutytön putiikista kunhan ne valmistuvat!
maanantai 28. helmikuuta 2011
tiistai 15. helmikuuta 2011
Asiaa keittiöstä
Voi tsiises, ku ketuttaa olla saairaana! 2/3 meidän perheestä on kärvistellyt yli viikon taudin/tautien kourissa teetä ja keksejä mutustellen. Välillä ei maistunut nekään, kun kaikki tuli ylös, yäk! Mutta ei tää voi ikuisuuksia jatkua!'
Ajattelin esitellä meidän keittiön. Meidän talo on rakennettu 1890 ja siirretty vuosisadan alussa paremmalle kauppapaikalle. Kyllä, talo on ollut kauppa aina 1960-luvulle asti. Talo ehti olla autiotalonakin parikymmentä vuotta, kunnes rakennusmies osti sen ja peruskorjasi. Hyvää työtä hän on tehnyt, mutta itse olisimme säilyttäneet paaaljon enemmän alkuperäismateriaaleja. Kun muutimme taloon, voin henkisesti huonosti, koska ketittiössä oli lasikuitutapettia ja jotain melamiinikeittiökaappeja!
Nämä kuvat on otettu muuttopäivänä.
Aika kauan siinä keittiössä kärvisteltiin. Kaks viikkoa tytön syntymän jälkeen ryhdistäydyttiin ja alotettiin keittiöremontti. Se oli meidän pienen perheen ensimmäinen kesäretki, kun kävimme ostamassa Toijalasta tapetit. Olin jo raskaana ollessani kunnostanut huutokaupasta ostettuja keittiökaappeja; poistanut maalia, hionut ja maalannut valkoisella pellavaöljymaalilla.
Ja tällanen siitä sit tuli. Helpommalla olis tietty päässy, jos ois ottanu jonkun valmiskeittiön. Mutta ku ei kelpaa! Tuo vihreä senkki löytyi Kristiinankaupungista kivasta huutokaupasta. Tuota Kristiinan retkeä jouduimme lyhentämään yhdellä yöllä, koska olimme yhtäkkiä ostaneet senkin, emmekä mahtuneet nukkumaan enää pakettiauton perässä. Eikä me ees tiedetty, mihin tuo senkki tulis! Mut se olikin täydellinen keittiöön. Hieman eri aikakautta kun tuo yläkaappi, joka on samasta huutokaupasta.
Nuo alakaapit ja Arabian vanha mausteikko löytyivät aikanaan Sastamalalaisesta huutokaupasta. Rakastan huutokauppojen tunnelmaa! Siellä on jännittävämpää kuin hurjimmassa kauhuleffassa. Siis ainakin, jos siellä on tavaroita, jotka haluaa omakseen. Sillon joutuu pälyileen muita ihmisiä peläten, et nekin haluaa saman kapistuksen ja ovat valmiita maksamaan siitä enemmän.
Ikkunan alla olevat kaapit näyttivät tältä ennen kunnostusta.
Jääkaapin ympärille mieheni rakensi kehikon, jonka yläpuolen komerossa on vanhat vanhat ovet. Niiden myyjä kertoi, että ite kaappi oli hajonnut muutossa, kun sitä oli siirretty parvekkeelta alas, mutta ovet olivat säilyneet ehjinä! Nyt ne komistavat meidän keittiötä ja musta on hauskaa, että esineillä on tarina.
Tällä puolella säilytimme kaappien rungot ja mieheni teki niihin peiliovet. Olisimme halunneet keittiöömme puulieden, mutta sitä varten olisi taloon pitänyt rakentaa uusi savupiippu, joten se jäi tekemättä. Vähän tuota pettymystä korvasi kaasuliesi, joka on huippukätevä ja nopea. Liesi on Ilven.
Erityisen ylpeä oon tästä valaisimesta, tai siis mun miehestä, joka keksi tehdä sen vanhasta leipälaudasta. Liesi oli tän keittiön kallein artikkeli. Rahaa ei kaiken kaikkiaan menny paljookaan, mutta työtunteja sitäkin enemmän.
Ajattelin esitellä meidän keittiön. Meidän talo on rakennettu 1890 ja siirretty vuosisadan alussa paremmalle kauppapaikalle. Kyllä, talo on ollut kauppa aina 1960-luvulle asti. Talo ehti olla autiotalonakin parikymmentä vuotta, kunnes rakennusmies osti sen ja peruskorjasi. Hyvää työtä hän on tehnyt, mutta itse olisimme säilyttäneet paaaljon enemmän alkuperäismateriaaleja. Kun muutimme taloon, voin henkisesti huonosti, koska ketittiössä oli lasikuitutapettia ja jotain melamiinikeittiökaappeja!
Nämä kuvat on otettu muuttopäivänä.
Aika kauan siinä keittiössä kärvisteltiin. Kaks viikkoa tytön syntymän jälkeen ryhdistäydyttiin ja alotettiin keittiöremontti. Se oli meidän pienen perheen ensimmäinen kesäretki, kun kävimme ostamassa Toijalasta tapetit. Olin jo raskaana ollessani kunnostanut huutokaupasta ostettuja keittiökaappeja; poistanut maalia, hionut ja maalannut valkoisella pellavaöljymaalilla.
Ja tällanen siitä sit tuli. Helpommalla olis tietty päässy, jos ois ottanu jonkun valmiskeittiön. Mutta ku ei kelpaa! Tuo vihreä senkki löytyi Kristiinankaupungista kivasta huutokaupasta. Tuota Kristiinan retkeä jouduimme lyhentämään yhdellä yöllä, koska olimme yhtäkkiä ostaneet senkin, emmekä mahtuneet nukkumaan enää pakettiauton perässä. Eikä me ees tiedetty, mihin tuo senkki tulis! Mut se olikin täydellinen keittiöön. Hieman eri aikakautta kun tuo yläkaappi, joka on samasta huutokaupasta.
Nuo alakaapit ja Arabian vanha mausteikko löytyivät aikanaan Sastamalalaisesta huutokaupasta. Rakastan huutokauppojen tunnelmaa! Siellä on jännittävämpää kuin hurjimmassa kauhuleffassa. Siis ainakin, jos siellä on tavaroita, jotka haluaa omakseen. Sillon joutuu pälyileen muita ihmisiä peläten, et nekin haluaa saman kapistuksen ja ovat valmiita maksamaan siitä enemmän.
Ikkunan alla olevat kaapit näyttivät tältä ennen kunnostusta.
Jääkaapin ympärille mieheni rakensi kehikon, jonka yläpuolen komerossa on vanhat vanhat ovet. Niiden myyjä kertoi, että ite kaappi oli hajonnut muutossa, kun sitä oli siirretty parvekkeelta alas, mutta ovet olivat säilyneet ehjinä! Nyt ne komistavat meidän keittiötä ja musta on hauskaa, että esineillä on tarina.
Tällä puolella säilytimme kaappien rungot ja mieheni teki niihin peiliovet. Olisimme halunneet keittiöömme puulieden, mutta sitä varten olisi taloon pitänyt rakentaa uusi savupiippu, joten se jäi tekemättä. Vähän tuota pettymystä korvasi kaasuliesi, joka on huippukätevä ja nopea. Liesi on Ilven.
Erityisen ylpeä oon tästä valaisimesta, tai siis mun miehestä, joka keksi tehdä sen vanhasta leipälaudasta. Liesi oli tän keittiön kallein artikkeli. Rahaa ei kaiken kaikkiaan menny paljookaan, mutta työtunteja sitäkin enemmän.
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Tilkkupeittoja
Tän ekan peiton tein jo joskus kauan sitten ennen tytön syntymää. Itse asiassa yks tuttu yllätti meiät ihailemssa tuota kehtoa kirpparilla ennen ku olin ees raskaana. Taidettiin olla vähän touhuna perheen perustamisesta! Nii- peitossa on käytetty pellavatilkkuja, vanhaa tyynyliinaa ja näkyy siellä yks vanha ristipistotyökin. Alle rippikouluikäsenä olin ristipistofriikki ja vietettiinhän me rakkaan ystäväni kanssa ristipistobileitäkin! Älkää naurako;) Ongelma oli lähinnä se, miten syödä sipsejä ja ristipistoilla tuhraamatta kirjailua!!!
Tämä toinen päätynee putiikkiini ensi kesänä. Kiitos vaan, Mimmarna, kangas- ja nauhalahjoituksista. Ensimmäiset herkut on otettu käyttöön. Lahjoitusten lisäksi tilkkupeitosta löytyy exän hiihtopukukangasta! Siitä on helppo pyyhkäistä puglut vege.
Vielä yksi tilkkupeitto on kesken. Se etsii vielä sopivaa ruskeaa kangasta taustapuolelleen.
torstai 3. helmikuuta 2011
Säilyttimiä
Säilytin tai säilytysjärjestelmä. Musta noi sanat on jotenkin kammottavia. Mutta tottahan se on, että säilytettävää riittää ja rakastan järjestystä! Tässäpä muutama ekologinen vaihtoehto. Voih, noi farkut oli niin rakkaat ja moneen kertaan paikatut! Farkkujen kohtalo oli päätyä säilyttimeksi! Vuorikangas on eurokankaan palalaarista ja pitsinauha Antiikkikahvila Pehtoorista.
Tämä viimeisin on tehty traktorin sisärenkaasta ja pitsi pitää olla siinäkin! Tulitikkurasioiden kanteen olen liimannut huutokaupasta löytyneitä vanhoja valokuvia, jotka ovat aivan ihastuttavia! On varmaan hieman poseerattu ja kohdetta mietitty tuohon aikaan.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Herkkuhetkiin
Nämä herkut olivat viime kesän automatkakässy. Eiks oo hirveetä, ku aina tarvii väsätä jotain, eikä voi istua vaan toimettomana?!
Sain äidiltäni Ikean leivosvuokia, jotka hän oli yllättäen löytänyt kirppikseltä! Niihin virkkasin vähäkalorisia herkkuja jämälangoista. Virkkasin pallon melkein valmiiksi, täytin vanulla ja virkkasin pallon valmiiksi. Koristeeksi helmiä ja kuumaliimalla kiinni vuokaan.
Tämän prinsessakakun biitin tein virkkamalla ensin kolmion (kakun päällisen) Ja sille sitten reunat. Kakun pohjan ompelin käsin vihreästä sametista ja brodyyrinkin kiinnitin käsin eli aikamoista näpräämistä. Nämä herkut sopii lasten leikkeihin ja karppajille! Karppaus ei by the way sopinut mun kropalle! Se on loppu ny!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)