Ulkona paistaa aurinko ja väillä sataa rakeita.
Tiedä nyt sitte, onko aihetta enää puutarhakuville, mutta tällasen väkästin loppukesästä:
Noi reunalaatat tein keramiikkakurssilla kaulitsemalla pitsiä saveen. Keskusta kertoo omaa tarinaansa rakkaista rikkoutuneista astioista. Jos ite rikkoo jonkun ihanan astian, niin ei harmita läheskään niin paljoa, kun tietää, että se voi jatkaa elämäänsä mosaiikkina. Lapset se tieto taitaa päästää pälkähästä: "Äiti, siitä voi tehdä vielä vaikka pöydän!"
Oon uhonnut täällä blogissa tekeväni laatat meidän keittön välitilaan kaasuhellan kohdalle. Teinkin. Ja ne on seinässäkin. Mutta en oo ihan varma, tohdinko esitellä niitä täällä. - ne herättää mussa vähän ristiriitaisia tunteita!
-Marianne
5 kommenttia:
No pakkohan sun on ne välitilan laatat esittää, kun mainitsit ;) kaunis pinta plydällä! Siirrätkö sen lumelta suojaan?
Joo, kyllä pöytä täytyy laittaa talviteloille makasiiniin. Jää nähtäväksi, miten pöytä kestää Suomen kesäsäitä.
Ihana pöytä! T. Maija / http://variplantti.blogspot.fi/
I - ha - na! Mutta ihanin on tuo orkidearuukku, kädenjälkeä täynnään. Teithän sinä senkin?
Maija- Käväsin blogissasi ja olin yhtä hämmentynyt Trash and Treasures-kirppiksellä kuin sinäkin!
Reetta- kiitos taas kommentoinnistasi. Joo, ruukku on myös keramiikkakurssin tulosta.
Lähetä kommentti