sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Puutarhapöytä


Ulkona paistaa aurinko ja väillä sataa rakeita.
Tiedä nyt sitte, onko aihetta enää puutarhakuville, mutta tällasen väkästin loppukesästä:



Noi reunalaatat tein keramiikkakurssilla kaulitsemalla pitsiä saveen. Keskusta kertoo omaa tarinaansa rakkaista rikkoutuneista astioista. Jos ite rikkoo jonkun ihanan astian, niin ei harmita läheskään niin paljoa, kun tietää, että se voi jatkaa elämäänsä mosaiikkina. Lapset se tieto taitaa päästää pälkähästä: "Äiti, siitä voi tehdä vielä vaikka pöydän!"


Oon uhonnut täällä blogissa tekeväni laatat meidän keittön välitilaan kaasuhellan kohdalle. Teinkin. Ja ne on seinässäkin. Mutta en oo ihan varma, tohdinko esitellä niitä täällä. - ne herättää mussa vähän ristiriitaisia tunteita!

-Marianne

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No pakkohan sun on ne välitilan laatat esittää, kun mainitsit ;) kaunis pinta plydällä! Siirrätkö sen lumelta suojaan?

Marianne kirjoitti...

Joo, kyllä pöytä täytyy laittaa talviteloille makasiiniin. Jää nähtäväksi, miten pöytä kestää Suomen kesäsäitä.

Maija kirjoitti...

Ihana pöytä! T. Maija / http://variplantti.blogspot.fi/

Reetta kirjoitti...

I - ha - na! Mutta ihanin on tuo orkidearuukku, kädenjälkeä täynnään. Teithän sinä senkin?

Marianne kirjoitti...

Maija- Käväsin blogissasi ja olin yhtä hämmentynyt Trash and Treasures-kirppiksellä kuin sinäkin!

Reetta- kiitos taas kommentoinnistasi. Joo, ruukku on myös keramiikkakurssin tulosta.