Karu wc

Totta se on; meidän veskissä on kamalat kaakelit ja hirveä valaistus. No, valaistus olis kohtuu helppo muuttaa verrattuna siihen, että laittais kaiken uusiks. Sitä paitsi mieheni on sitä mieltä, että ei oo järkee hajottaa hyvin tehtyä suihku-wc:tä vaan siks, että tilalle sais jotain nätimpää. Vaikka hänenkin mielestään seinillä on halvat ysärikaakelit. No, sillä voi lohduttautua, että me ei olla niitä valittu. Ollaan kuitenkin yritetty laittaa sinne talon henkeen sopivia kalusteita.



Peilin kehykset on tehty listanpätkistä, jotka löytyivät makasiinista. Lienevät tämän talon alkuperäisiä. Peilissä näkyvä kaarevareunainen jutska seinällä on vauvan hoitopöytä, jonka avaamalla saa siis vauvan hoitotason ja seinälle jää hyllykkö purkeille, vanulapuille ynnä muulle tilpehöörille. Teimme sen mieheni kanssa yhdessä ja se osoittautui pienessä wc:ssä tosi käytännölliseksi. Jos joku on kiinnostunut tekemään tuollaisen, voin laittaa lisäkuvia. Virkatut korvikset emalisen saippuakupin reunulla ostin Turusta Aboa Vetuksen museomyymälästä.



Vanhan naulakon löysimme huutokaupasta. Sitäkin piti liimata ja petsata ennen IHANALLE kaakeliseinälle asentamista;) Olis kai moraalitonta toivoa vesivahinkoa!?

Pasualtaan alla olevan pienen komuutin huusimme huuto.netistä. Sattui niin, että komuutin myyjä oli bussikuski, jonka reitti kulki kotikylämme läpi. Niinpä eräs kaunis päivä olimme bussipysäkillä odottelemassa koomuutia, jotta voimme viedä sen uuteen kotiin. Kyllähän se vähän tyhmältä tuntui odottaa bussipysäkillä vierasta, joka on rupunen komuuti. Se oli maalattu rumaksi, ja kannen päälle liimattu hirmuliimalla joku kernikangas. Tässä kuva, jossa toisesta sivusta on jo maali poistettu.





Ja tässä komuuti uudessa kodissaan. Hana, bide ja allas ovat Granan. Sitäkin firmaa suosittelen lämpimästi, koska saimme hyvää palvelua ja ihan suomeksi, koska niiden toimisto ja varasto sijaitsevat Toijalassa. Niin, vaikka tuotteita ei taidetakaan Suomessa valmistaa, on yritys kuitenkin suomalainen!