Karu wc

Totta se on; meidän veskissä on kamalat kaakelit ja hirveä valaistus. No, valaistus olis kohtuu helppo muuttaa verrattuna siihen, että laittais kaiken uusiks. Sitä paitsi mieheni on sitä mieltä, että ei oo järkee hajottaa hyvin tehtyä suihku-wc:tä vaan siks, että tilalle sais jotain nätimpää. Vaikka hänenkin mielestään seinillä on halvat ysärikaakelit. No, sillä voi lohduttautua, että me ei olla niitä valittu. Ollaan kuitenkin yritetty laittaa sinne talon henkeen sopivia kalusteita.



Peilin kehykset on tehty listanpätkistä, jotka löytyivät makasiinista. Lienevät tämän talon alkuperäisiä. Peilissä näkyvä kaarevareunainen jutska seinällä on vauvan hoitopöytä, jonka avaamalla saa siis vauvan hoitotason ja seinälle jää hyllykkö purkeille, vanulapuille ynnä muulle tilpehöörille. Teimme sen mieheni kanssa yhdessä ja se osoittautui pienessä wc:ssä tosi käytännölliseksi. Jos joku on kiinnostunut tekemään tuollaisen, voin laittaa lisäkuvia. Virkatut korvikset emalisen saippuakupin reunulla ostin Turusta Aboa Vetuksen museomyymälästä.



Vanhan naulakon löysimme huutokaupasta. Sitäkin piti liimata ja petsata ennen IHANALLE kaakeliseinälle asentamista;) Olis kai moraalitonta toivoa vesivahinkoa!?

Pasualtaan alla olevan pienen komuutin huusimme huuto.netistä. Sattui niin, että komuutin myyjä oli bussikuski, jonka reitti kulki kotikylämme läpi. Niinpä eräs kaunis päivä olimme bussipysäkillä odottelemassa koomuutia, jotta voimme viedä sen uuteen kotiin. Kyllähän se vähän tyhmältä tuntui odottaa bussipysäkillä vierasta, joka on rupunen komuuti. Se oli maalattu rumaksi, ja kannen päälle liimattu hirmuliimalla joku kernikangas. Tässä kuva, jossa toisesta sivusta on jo maali poistettu.





Ja tässä komuuti uudessa kodissaan. Hana, bide ja allas ovat Granan. Sitäkin firmaa suosittelen lämpimästi, koska saimme hyvää palvelua ja ihan suomeksi, koska niiden toimisto ja varasto sijaitsevat Toijalassa. Niin, vaikka tuotteita ei taidetakaan Suomessa valmistaa, on yritys kuitenkin suomalainen!

Lisää uimakasseja

Mulla on kyllä aika monta rautaa tulessa. Ja kaikki vähän kesken. Tänään oon ommellut yhtä uutta peittoa ja verstaassa on pari entistämisprojektia kesken ja aikaisemmin valmistuneita huonekalujakin piti laittaa tänne. Mutta valmiiksi sain pari uutta rantakassia. Kuvat ei vaan onnistunu ihan niin kuin kuvaaja ajatteli, mut laitetaan ne nyt silti eetteriin.



Matskuna ihan aito kierrätyspyyhe kaikissa kolmessa kassissa. Tämän roosan värisen kassin kahvoissa on koristeena vanhansta tyynyliinasta ratkottua söpöä nauhaa.



Tässä vähän intensiivisemmät värit. Kiitos taas kerran pilkkukankaiden lahjoittajalle.



Mulla on vahva usko siihen, että kevät ja kesä saapuu sitä nopeemmin, mitä enemmän tehtailee rantakasseja. Nämäkin kassit saattavat päätyä lahjaksi, kesäputiikkiin tai palkinnoksi, jos vaikka järkkäisin arvonnan! Hmm... Se tuntuu olevan blogimuodikasta;)

Huonekaluista

Siihen nähden, että tämä pariskunta on ollut yhdessä vasta vajaa neljä vuotta, ollaan aika paljon ehditty haalia kaikenlaisia vanhoja kaluja. Kunnostettukin ollaan useita. Yleensäottaen tulee sitä parempi mieli, mitä rytösemmässä kunnossa kalu on ennen ku se saa uuden, hohdokkaan elämän! Tässä muutamia huonekalutarinoita.



Tämän kaapin löysimme huutokaupasta. Tavoitteena oli löytää mahdollisimman korkea kaappi, jotta se vetäisi sisäänsä paljon tavaraa. Monet vanhat kaapithan ovat melko matalia. Halusimme säilyttää kaapin alkuperäisen värityksen, vaikka se hieman poikkeaa muusta sisustuksesta.



Kaappin yläosaan oli liimattu suloinen pahvikolmio, jossa lukee: "Kruunuhäät Tuurissa 10-11 pvä 1946" Ettei vaan olis joku Vesa Keskisen suvun salajuoni?!



Tämän kaapin ostimme samalla reissulla. Eräs vanha setä huomasi huutokaupassa, että olimme vanhoista rytöhuonekaluista erittäin innoissamme ja hän tuli kuiskuttamaan meille, että "Mulla olis kotona yks vanha kaappi, jota en sit ookkaan jaksanu kunnostaa, kiinnostaako?" Ja tottakai meitä kiinnosti! Kävimme siis kotiinpaluumatkalla sedän luota noutamaan tämän ressukan ja yhden lasiovisen renginkaapin. Ne maksoivat yhteensä muistaakseni 50 euroo. Renginkaapinkin olen jo kunnostanut, mutta esittelen sen lähempänä kesää, koska se on tulossa sinne leikkikauppaan.



Kaappi on nyt meidän tuvassa ja sinne on kätketty tieotekniikkaa ja leluja, kaikki kätevästi saatavilla, mutta myös piilotettavissa. Kova työhän siinä oli, kun rapsutin vanhat maalit pois ja laitoin uutta pintaan ja mieheni korjasi rikkinäiset puuosat.

Muista huonekaluprojekteista myöhemmin...

Valkoista ja romanttista

Mä en suostu menemään ulos, koska siellä sataa lunta. Vietän omaa kevättäni sisällä ommellen ja nauttien tulppaaneista! Nyt sain valmiiksi ja kuvattua lupaamani valkoiset tuotteet.



Taaempi tyyny on tehty valkoisesta pellavapöytäliinasta ja höystetty lahjoitetuilla ja kirppikseltä löydetyillä nauhoilla. En pystynyt olla lisäämättä hempeän vaaleanpunaista nauhaa valkoisesta tavoitteesta huolimatta. Etummaiseenkin tyynyyn tein hennon vaaleanpunaisen sisätyynyn, joka kuultaa vähän harvan pellavan läpi. Oon parantumaton vaaleanpunaisen suosija. Siksi ihastuin Köyhän kartanon pönttöuuniinkin ja kartanossa on muuten myös arvonta!



Valkoiseen teemaan kuuluu myös inflaation kärsinyt vessapaperiteline, mutta uutta potkua tämä tuote saa mielestäni tuosta vanhasta ripustimesta, josta en kyllä tiedä, mikä se on alunperin ollut. Papruteline on tehty myös pellavasta ja koristettu vanhoilla tyynyliinapitseillä.

Väriä kevääseen

Moni muukin varmaan odottaa jo kiihkeesti kevättä! Mulla on ainakin mitta niin täynnä ton talven, lumen, rännän ja jään kanssa. En oo talvi-ihmisiä vaikka Jääkarhumaassa seikkailenkin. Paljastettakoon tuntemattomille, että blogin nimi koostuu sukunimestämme ja tyttäremme kolmannesta nimestä.

Oon jo kovasti siivoillut putiikkia ja tehnyt pientä remppaakin siellä. Oon putiikissa puuhaillessa aina ihan kevätfiiliksissä ja sit kun tuun ulos, karu totuus pomppaa taas silmille, puali metriä lunta, vieläkin!

No, uudistin tämän pinkin villapeiton ilmeen (huom! vältin sanan "tuunasin"). Virkkasin puuvillalangalla reunan ja tein pari lime-koristetta.





Noita tuollasia koristeita olen nähnyt jossain ja sitä kai kutsutaan jojo-tekniikaksi. En ehtinyt kiiressäni mitään ohjetta etsiä, mutta ne olikin eri simppeleitä tehdä. Kerran oon yhdellä mummolla nähny erittäin pienistä jojoista tehdyn laukun ja huivin. Pienet jojot harmoonisen värisinä muodostivat ihanan pinnan, mutta ihan älytön työ olis sellasessa...

Näin värikkään tempauksen vastapainoksi tein pari ihan valkoista juttua, palataan siis pian asiaan!

Tyynyjä

Joskus materiaalit kaapissa huutelee, että "Tee nyt jo musta jotain!" Ja mukavaa onkin värkkäillä kaikenlaista. Oma sisustustyylini on kuitenkin melko niukka ja askeettinen, joten nämäkin tyynyt päätynevät pihaputiikkiin ens kesänä.



Näissä olen käyttänyt kirppikseltä löydettyjä pitsejä. Joskus mun piti kiinnitää toinen pitseistä tekemäni villakangastakin selkään, mutta se sit jäi.. Nuo pitsit on vähän pörröpintaisia, jostain sekoitelangasta virkattuja.



Tässä taas virkatut tyynynpäälliset, jotka löysin kirppikseltä. Tein niihin tummat sisätyynyt, jotta vaalea tyynynpäällinen erottuu. Ja samassa kuvassa myös tilkkupeitto, josta kirjottelin jo aikasemmin. Tilkkupeitossa on käytetty ystävältäni saamia kankaita ja pitsinauhaa, kiitos vaan Mimmarna! Tilkkupeiton taustakangas on sen verran painavaa, että vauvan lattiapeittona se pysyy ryhdissään villimmänkin vauvan alla! Tämäkin on siis yksi putiikin tuotteista, koska ei ole villiä vauvaa;) Aika herkut värit siinä mielestäni on ja ehkä vähän liikaa ruutuja!?



Nämä tyynyt taas syntyivät välittömästi yhden Eurokangas-reissun jälkeen. Poikkeuksellisesti siis uusia kankaita, paitsi harmaa kaappien kätköistä ja vetoketjut kierrätettyjä.



Tämä yksilö taas syntyi, kun tein kummipojallemme tilkkupeiton kastelahjaksi ja tilkkuja jäi vähän yli...



Tässä taas aikaisemmin esittelemäni tilkkupeiton jälkimainingeissa syntynyt kudde! Pilkullinen kangas on vanhaa lakanaa, kukkakangas enoni vaimonlta saamaani jotain ja valkoinen reunakangas pellavapöytäliinaa. Koko komeuden kruunaa kierrätetty vetoketju. Tulee niin hyvä mieli, ku ei tartte ostaa kaupasta matskua. Joten pienen hiilijalanjäljen omaava tuote!

Sain tällasen jutskan Katjalta Elämän pyörteistä. Tänks!

1. Milloin aloitit blogisi?

Pari kuukautta sitten.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjotan kaikesta käsillä puuhailusta pääpaino vanhasta uutta -meiningillä. Mutta taidan joskus eksyä aiheesta...

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Hyvä kysymys! Blogeja on niin paljon, toinen toistaan herkullisempia. Yritän olla söpöilemättä;)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin voittaa oman tietokonekammoisuuteni ja voittajaolohan siitä tuli, kun sai alotettua. Samalla se on päiväkirja ittelle, et mitäs kaikkee sitä on tullu tehtyä. Ja onhan se tosi mukavaa, jos joku muukin tykkää katsella ja fiilistellä mun puuhia.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

En mitään, se on täydellinen mun vaatimustasolle!