Asiaa keittiöstä

Voi tsiises, ku ketuttaa olla saairaana! 2/3 meidän perheestä on kärvistellyt yli viikon taudin/tautien kourissa teetä ja keksejä mutustellen. Välillä ei maistunut nekään, kun kaikki tuli ylös, yäk! Mutta ei tää voi ikuisuuksia jatkua!'
Ajattelin esitellä meidän keittiön. Meidän talo on rakennettu 1890 ja siirretty vuosisadan alussa paremmalle kauppapaikalle. Kyllä, talo on ollut kauppa aina 1960-luvulle asti. Talo ehti olla autiotalonakin parikymmentä vuotta, kunnes rakennusmies osti sen ja peruskorjasi. Hyvää työtä hän on tehnyt, mutta itse olisimme säilyttäneet paaaljon enemmän alkuperäismateriaaleja. Kun muutimme taloon, voin henkisesti huonosti, koska ketittiössä oli lasikuitutapettia ja jotain melamiinikeittiökaappeja!





Nämä kuvat on otettu muuttopäivänä.

Aika kauan siinä keittiössä kärvisteltiin. Kaks viikkoa tytön syntymän jälkeen ryhdistäydyttiin ja alotettiin keittiöremontti. Se oli meidän pienen perheen ensimmäinen kesäretki, kun kävimme ostamassa Toijalasta tapetit. Olin jo raskaana ollessani kunnostanut huutokaupasta ostettuja keittiökaappeja; poistanut maalia, hionut ja maalannut valkoisella pellavaöljymaalilla.



Ja tällanen siitä sit tuli. Helpommalla olis tietty päässy, jos ois ottanu jonkun valmiskeittiön. Mutta ku ei kelpaa! Tuo vihreä senkki löytyi Kristiinankaupungista kivasta huutokaupasta. Tuota Kristiinan retkeä jouduimme lyhentämään yhdellä yöllä, koska olimme yhtäkkiä ostaneet senkin, emmekä mahtuneet nukkumaan enää pakettiauton perässä. Eikä me ees tiedetty, mihin tuo senkki tulis! Mut se olikin täydellinen keittiöön. Hieman eri aikakautta kun tuo yläkaappi, joka on samasta huutokaupasta.



Nuo alakaapit ja Arabian vanha mausteikko löytyivät aikanaan Sastamalalaisesta huutokaupasta. Rakastan huutokauppojen tunnelmaa! Siellä on jännittävämpää kuin hurjimmassa kauhuleffassa. Siis ainakin, jos siellä on tavaroita, jotka haluaa omakseen. Sillon joutuu pälyileen muita ihmisiä peläten, et nekin haluaa saman kapistuksen ja ovat valmiita maksamaan siitä enemmän.



Ikkunan alla olevat kaapit näyttivät tältä ennen kunnostusta.



Jääkaapin ympärille mieheni rakensi kehikon, jonka yläpuolen komerossa on vanhat vanhat ovet. Niiden myyjä kertoi, että ite kaappi oli hajonnut muutossa, kun sitä oli siirretty parvekkeelta alas, mutta ovet olivat säilyneet ehjinä! Nyt ne komistavat meidän keittiötä ja musta on hauskaa, että esineillä on tarina.



Tällä puolella säilytimme kaappien rungot ja mieheni teki niihin peiliovet. Olisimme halunneet keittiöömme puulieden, mutta sitä varten olisi taloon pitänyt rakentaa uusi savupiippu, joten se jäi tekemättä. Vähän tuota pettymystä korvasi kaasuliesi, joka on huippukätevä ja nopea. Liesi on Ilven.



Erityisen ylpeä oon tästä valaisimesta, tai siis mun miehestä, joka keksi tehdä sen vanhasta leipälaudasta. Liesi oli tän keittiön kallein artikkeli. Rahaa ei kaiken kaikkiaan menny paljookaan, mutta työtunteja sitäkin enemmän.