perjantai 3. toukokuuta 2013

Lattiatyynyt

Ompelin kahdesta kahvisäkistä lattiatyynyt. Tai toisin sanoen ompelin säkin suuhun vetoketjun ja sisätyynyn tein kierrätyslakanakankaasta. Vanua kului rutkasti!

Koska pihalla ei VIELÄKÄÄN oo mitään vihreää laitoin tuon keramiikkakurssilla tekemäni uuden ystävän kuvaan. Korissa on viimevuotisia kuivattuja yrttejä, oreganoa ja minttua. Tulee muuten hyvä tuoksu, kun niitä vähän pöyhäsee. Kesää odotellessa pöyhitään siis vanhoja yrttejä;) Kyllä SE kesä antaa ny odottaa ihteään!




Toivottavasti lämmintä viikonloppua
odottaa ja toivottaa
-Marianne

7 kommenttia:

Kaardemumma kirjoitti...

Ihanat ja hyväkuntoisen näköiset säkit! Mistä sä löydätkään kaiken ton kamas? :)

Marianne kirjoitti...

Etsivä löytää ja löytäjä etsii! Nää säkit on Mokkamestareiden paahtimolta. Joskus tuntuu, että iso ulkorakennus on parasta mitä meillä on, joskus taas tuntuu, että se on painajainen, ku tulee kerättyä kaikkea! Aina siihen pisteeseen asti, ettei edes muista, mitä omistaa...

Ullis kirjoitti...

Ihana tuo sun kaveri säkin vieressä, niin vihreät hiukset... ja tuoksuvat! Säkit ovat myös hauskat :)

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin Jyväskylässä kahvisäkkejä saa muistaakseni Torikeskuksessa olevasta kahvikaupasta. Tampereellakin on muuteb kahvikauppa.

Siskonpedin Julia kirjoitti...

Täällä tyytyväinen kahvityynyn omistaja kiittää kauniisti! Tyyny on pojan huoneessa kovassa käytössä, kun lattialla rakennellaan Legoja. :)

Kahvisäkkejä löytyy minultakin, mutta en ole ehtinyt (tai jaksanut) ommella niistä mitään. Kiva ostaa valmiina! Mukavaa kevättä Siskonpedistä!

Marianne kirjoitti...

Julia- kiva että oot tyytyväinen kahvisäkkityynyyn! Mäkin osaan sentään joskus ajatella, että kaikkea ei vaan jaksa/ehdi tekeen itte. Silloin on kiva ostaa muilta käsityöläisiltä ja saa heti käyttöön uuden jutun. Sitä paitsi oon tainnut ennenkin kertoa täällä siitä, että en kauheesti osaa käyttää itsetekemiäni juttuja, jostain syystä. Mulla saattaa olla laukkuna/pussukkana/kassina MUOVIPUSSI, vaikka itse teenkin niitä koko ajan. Kummallista!

Anonyymi kirjoitti...

Eräs syy voi olla, että kun onnistuu loihtimaan jonkin itselle mieleisen lopputuloksen, paras tunnustus onnistumisesta on, kun joku toinenkin haluaa sen.
Terv. Köökkipsykologi pussukkatehtaalta