Kovasti on ompelukone surissut ja oon väkertänyt uniikkeja tuotteita uniikeista kierrätysmatskuista. Oon muutenkin surkee pokkarivalokuvaaja, mutta tähän hämärimpään vuodenaikaan ei saa mitään julkistettavia kuvia näpättyä. Laitanpahan silti...
Työpiste on välillä mullin mallin ja niin kotikin... Ei se mitään kunhan saa tehdä jotain kivaa.
Pitsiliina, nyplättyä pitsiä, pitsiverhoa ja helminauhaa.
Entäs tää!? Voitteko arvata?!
Tulitikkujen säilytystekstiili ja vanhoilla valokuvilla tuunattu tulitikkuaski!!! Älkää naurako, tää on välttämätön.
Laitan piakkoin lisää kuvia. Sillä välin lehdet jää lukematta, koti siivoomatta ja perunat kiehuu hellalla kuiviin. Juur kehuskelin, että mulla lienee jo ainekset omaan perunaruokakirjaan, hyvää kokemusta piisaa. Kerran päätin tehdä perheelle muusia, mutta unohdin kuoria perunat ennen keittämistä. Toisella kerralla päädyin pelkkiin keitettyihin perunoihin, mutta unohdin lisätä kattilaan vettä. Tuli paistetut ja raa'at. Toissapäivinä muistin laittaa kattilaan vettä, mutta keitin niitä vahingossa tunnin. Ne oli takuukypsiä!
Ei, en myönnä olevani uusavuton, vaan hajamielinen. Ja onpa tainnut olla vireillä vähän muutakin kuin ruuanlaittoa!
Hyväntuulista päivää!
7 kommenttia:
Kuulostaa niin tutulta, mutta mitä olen jutellut muiden äitien kanssa, niin kaikilla taitaa olla samat oireet. Ps. Ihania ideoita taas sinulla.
Tuli tuosta tulitikkuaskin säilytystekstiilistä mieleen...Helsingin Käsityökoulun historiikissa vuodelta 1980 (nyk. yliopiston käsityöopekoulutus) kirjoitetaan, kuinka taideompelukurssilla vuonna 1885 valmistettiin “muodikas uuninvarjostin” keisarinna Maria Fedorovalle...Noh...vuonna 2000 ilmeistyy tutkimus, joka käsittelee samaista tekstiiliä otsakkeella "Keisarinnan sermi". tyylikästä. Ehdotan, että pidä toi tikkuaskitekstiili eläkä sorru mihinkään uusiin vaatteisiin.
Hauska idea tulitikuille! :)
Ehkä nähdään lauantaina... ;)
Tikusta asiaa menee joululahjaksi anopille. Kiitos, että teit pussukan - se on todellinen helmi kaikessa nostalgiassa ja vitsikkyydessään. Kanssasi oli ilo asioida Milavidassa.
Kiitos Katri! Ilo oli minun(kin) puolella!!! Se oli NIIN tehty sun Anopille, terkut vaa! Olipa kiva päivä, iloisiin jälleennäkemisiin...
Kiitos päivän nauruista perunoidesi kanssa, lohdutit kovasti ihmistä, joka kuuluu keittiössä sarjaan "poltimpas teevedenkin pohjaan"!
Kikka, kiitos kommentistasi! Mukavaa jos piristin päivääsi. Se ny viä menettelee, että perunat ja puurot ja vellit palaa, kunhan ny ei koko tölli!
Lähetä kommentti