keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Asiaa ovista ja muusta tärkeestä;)


Kylläpä voi tuntua olo vätykseltä, kun kulkee yöpaidassa klo 14.30. Lapset on nuhassa ja ulkona sameen näköstä.
Eksyin katselemaan vanhoja kuvia. Niistähän taas ihan piristyi, kun huomasin, miten eri näköistä meillä on nyt kuin muuttopäivänä. Tasan viis vuotta sitten muutimme tänne.


Keittiötasona toimi silloin vanha kouluhöyläpenkki. Hauskan näköinen sekin, mutta melko epäkäytännöllinen! Takana huovuttamani pannumyssy.


Ei ollu huonekaluja ja talon peruskorjaaja oli asentanut typerät pahviset väliovet. Alkuperäiset pariovet löytyivät onneksi pihan makasiinista ja lisää ostimme Wanhan Wallankumouksesta. Sopivien vanhojen ovien löytäminen ei ollutkaan ihan helppoa, koska monet vanhat ovat niin matalia. Löytämämme kokopuiset ovet ovat peräisin Åbo Akademista. WC:n ovi on vasta saatu kunnostettua, vielä olis kaks tekemättä. Pellavaöljymaalin kanssa pelanneet tietävät, että se kestää kuivua yllättävän kauan. Ja kun maalaa molemmin puolin kolmella eri värillä, niin vaatii kohtalaisen annoksen pitkäjänteisyyttä.



Vessan ovessa on samat värit, mutta parasta siinä on tämä ruotsia puhuva lukkko, vedin enää puuttuu!

Hyvää vätyspäivää, vai onkohan kellään muulla sellaista?!


3 kommenttia:

Kivimäen Jenni kirjoitti...

Ihanat ovet! Pellavaöljymaali on kyllä pirullista kuivuteltavaa. Oi, vätyspäivä, aina sellainen kelpaa! Meinasin pitää huomenna sellaisen. <3

Saara kirjoitti...

Olette laittaneet taloa ja pihapiiriä tosi kivaksi! Teillä on upea kokonaisuus siellä ihanassa kyläidyllissä.

Meillä on tänään sellainen vätyspäivä- ne on tosi kivoja!

Marianne kirjoitti...

Johtospäätös näistä kahdesta kommentista: Vätystely kunniaan! Mä oon ajatellu, että vätystelystä pitää kantaa huonoa omaa tuntoa ja että se on paheksuttavaa!!

Kiitos HH:n rouva ja JenniH kommenteistanne ja kehuista, lämmittää mieltä!
-Marianne