keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Omenahilloo

Jee, syksy on tullut. On se mukavaa, että on vuodenajat. Kesää odotan aina niin touhuna, mutta sitten onkin mukavaa, kun voi vetää villapaidan päälle ja sytyttää kynttilät. Sairasta, että kuuman kesän jälkeen tykkää vähän palella!



Kesällä suunnittelimme ja rakensimme yhdessä mieheni kanssa terassin kesäkeittiön jatkeeksi. Nyt kesäkeittiössä keitellään hilloja ja grillaillaan lähimaisseja paikalliselta tilalta.



Kävimme pitkään taistelua terassin kattomateriaalista. Siis taistelua siinä mielessä, että mitään kivaa kattomatskua ei ole olemassa. Veden pitäisi valua pois ja valon läpäisevyyskin olis ihan kiva. Toi valokate on vaan niin muovinen hirvitys. Mieheni uhkas vaihtaa sen ens kesänä, mutta ku se saakelin muovihärpäke maksoikin jonkun verran, niin ei viittis pois riipiä. Ystäväni ehdotuksesta ajattelin virittää kattoon terassin sisäpuolelle valkoiset lakanat sillai monelle pussille, you know. Sitten muovi ei näkyisi ku naapuriin;)

Kirkonpenkit ostimme huuto.netistä. Mieheni sahasi ne jiiriin niin, että niistä muodostui kulmasohva. Pöytä on vielä kesken. Pöydän kansi tulee lankuista ja jalkoina kaksi vanhaa puutynnyriä.





Ikkunasta voi leikkiä grillikioskia tai kokki tajoilla nälkäisille kuumat grillisafkat.







Vihdoin saimme asennettua kesäkeittöön soran tilalle liuskekivilattian, joka ei tietysti näy kuvassa. Mutta uskokaa vaan, että se on kiva. Sain liuskekivet kesällä porukoilta synttärilahjaksi! Kahvipurkin alla näkyy vanha pesuallas, johon rakennetaan kesäkeittiön vesipiste. Pesualtaan sain synttärilahjaksi ystävältäni. Viime jouluna sain mieheltäni joululahjaksi wanhaan kissanluukkuun rakennetun kauko-ohjattavan lämmitystolpan! Saan siis napsautettua auton lämmitykseen ikkunasta kaukosäätimellä! Melko sympaattinen joululahja, vai mitä!? Onkohan lahjojen antajat vai saaja vähän erikoista sorttia?

8 kommenttia:

villiina kirjoitti...

Ihana paikka teillä pihassa moneen tekemiseen ja asiaan . Ei toi muovinen katto mikään paha oo ! Ei kaiken tarvi aina ollakaan niin söpöä , joskus käytäntökin sanelee. Mulla vasta haaveissa tuollainen kesäkeidas ... saa nähdä toteutuuko koskaan !

Katja kirjoitti...

Meillä tuota muovihirvitystä terassin katossa ei oikeastaan näy, kun viinirypäle/köynös kasvaa ruoteita pitkin ja peittää muovin. Tosin vie se valoakin aika reilusti pois, olohuone on aina hämärä. Ja sen kasvaminen tuohon mittaan taitaa kestää muutaman vuoden.

Ensi lauantaina pitäisi taas kerätä rypälesato pois... jännä nähdä tuleeko yhtä paljon kuin viime vuonna. (67 kg.)

(Mun blogista löytyy jotain kuvia tunnisteella puutarha, jos haluat katsoa miten se kasvaa.)

Marianne kirjoitti...

Kiitos Katja kommentistasi. Kuulin vastikään Uudenkaupungin reissulla, että viinirypäleitä voi kasvattaa Suomessakin! Asutteko tekin jossain rannikolla vai kasvaakohan ne täällä arktisessa sisä-Suomessakin? 67 kg on muuten aika huima määrä!

Laura kirjoitti...

I-H-A-N-A-A! Täydellinen paikka pienille puutarhajuhlille pimeänä syysiltana.

Katja kirjoitti...

Eilen poimittiin rypäleet ja tuli tänä vuonna saman verran kuin viime vuonna, eli reilut 65 kg. Asustellaan ihan Sisä-Suomessa, eli Hämeenlinnassa. Meidän puutarha on etelä-länsi suunnassa, joten aurinko lämmittää koko pitkän päivän rypälettä ja tiiliseinä hehkuu lämpöä vielä pitkään auringon laskettuakin. Leikkailen sitä pakkasten tultua reilulla kädellä, muuten en ole ihmeemmin hoitanut.

Miia kirjoitti...

Siis hyvän tähen! Missä välissä te ehditte kaikkea? Osaispa sahata jiiriin ;) Olen Viiliinan kanssa samaa mieltä, että toi katto ei oo ollenkaan paha! Ainakaan kuvassa, jotta unohda ne lakanat. Kyllä tuolla kelpaa vetästä vaikka käsityökerhoa tai juoda Makasiinin joulun glögiä.
Hirviän vihriäksi on tuo puutarhakin ruvennut.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki kodissasi on älyttömän siistiä ja hienoa. Miten sinulla riittää intoa tehdä noin paljon kaikkea ja pitää paikat noin siistinä

Marianne kirjoitti...

Kiitos Katja informaatiostasi rypäleviljelyn suhteen. Katotaan ny, mitä katolle tapahtuu ens kesänä.
Miia ja Arvoisa Anonyymi ihmettelee, miten voi ehtiä kaikenlaista. Nii-i, se puuhailu on menny joskus vähän sairaaloisuuden puolelle. Levoton sielu ei osaa olla ilman kätten puhteita ja suunnitelmia. Olis ahdistavaa, jos ei olis tekemistä ja tärkeä osa on suuret suunnitelmat, joista vain osa toteutuu. Eilenkin huvitti, kun asensimme entisöimäämme wc:n ovea ja karmeja, niin samalla piti askaroida tervanarusta juttuja saunaan ja väkräsin niitä tervanarujuttuja sitten SAUNOESSA paikalleen. Niistä myöhemmin.. Mutta aika levotonta, ku ei ikinä osaa olla tekemättä jotain pikkupuhdetta!
Ja vielä Anonyymille: Meillä ei todellakaan ooa aina siistiä, vaikka siihenkin on sairaalloinen pyrkimys, kato vaikka Juhannussiivo-postaus! Mukavaa viikkoa!