Hyvä mieli!

Tänään on ollut mahtava päivä! Mua on rieponut likaiset ikkunat jo muutaman vuoden ajan, enkä oo saanu tehtyä asialle mitään! Luonto ei oo kuitenkaan antanut periks ottaa ikkunanpesijää paikalle. Kunnes nyt päätin ryhditäytyä. Saimme joululahjarahaa, enkä ole vielä toukokuussa käyttänyt niitä. (Kotiäideillähän on tunnetusti pätäkkää niin, että sievoiset rahasummat unohtuu laatikon pohjalle;)) Eli siotin palveluun ja tilasin ikkunanpesun! Herranjestas meiän kymmenen ruutuikkunaa on nyt puhtaat! Ja hyvä mieli tuli siitäkin, että työllistin nuoria ja otin ikkunanpesijä paikallisesta Jopimestasta. Hyvää työtä, tytöt! Sillä välin kun ikkunanpesijät rehkivät sisällä, teimme ihanassa ilmassa talkoilla polttopuita.

Puolet joululahjarahasta siotimme käsityöhön ja tilasimme paikalliselta sepältä saranat portteihin.



Aidan teimme jo viime kesänä ja nyt porteista pienin on valmiina. Oikein söpö, vai mitä!? Enää puuttu portit ylä- ja alaliittymistä (neljä porttia ja kahdeksan saranaa).. Voin kertoa, että ne on mieheni suunnittelemat ja karhumaa-aiheiset! Ja niiden valmistuminen "voi viedä yllättävän paljon aikaa", miestäni lainaten. Tosin hän totaa noin aina vasta projektin valmistumisen jälkeen. Hauskaa, että hän on yltiöoptimisti ja suunnittelee aina tekevänsä vähän sitä sun tätä ihan tosta noin vaan ja sitten kuluukin "yllättävän paljon aikaa!".



Oikein hyvää viikonloppua toivottaa pieni asiakaspalvelija puodista, joka syö selvästikin kuormasta!

Kesäkeittiö

Lupasin kertoa meidän kesäkeittiöstä.. Ensinnäkin kuvat ennen ja jälkeen:


Tässä näkymä siltä syksyltä jolloin muutimme taloon.




Ja tässä näkymä tältä keväältä. Havainnollisempaa olisi ehkä verrata syksyä syksyyn, mutta nyt on onneksi kevät ja kesä edessä! Purimme siis ruman polttopuukatoksen pois ja rakensimme kierrätysmateriaalista kesäkeittiön, lusthusin, kuten eräs ystäväni tuota tölliä nimittää! Kesäisessä keittiössä kaupasta ostettua on ainoastaan ulkopanelointi sekä sorat ja styroksit rakennelman alla. Ja okei, myös käyttämämme ruuvit ja naulat.



Rakennuksen paksut tukirakennepuut ovat isäni työpaikalta jotain työstökoneen kuljetuspuita. Ne määrittivätkin rakennuksen koon. Vanhat ruutuikkunat ja purkutiilet grilliin saimme eräästä maanrakennusfirmasta, jossa oltiin ymmärretty säästää ne. Högforssin puuhellan tiputti pihaamme Popedan basisti, joka teki kotonaan keittiöremonttia! Suuret kivet kivijalkaa varten saimme tutun kautta hautausmaalta. Kaikki sisutus- ja käyttötavarat on kirppareilta ja huutokaupoista.



Kesällä 2008 teimme hommia aamusta iltaan pari viikkoa. Muistan aina, kuinka kiva oli aamulla herätä, kun tiesi, että pääsee taas rakentamaan. Ja sää suosi! Enhän mä paljoa muuta osannu tehdä ku kaivaa lapiolla, kärrätä soraa ja olla painona, kun painavia puita sahattiin! Ei vaan, sain mä rälläköidäkin ja tehdä betonia!



Mieheni ei ollut koskaan ennen muurannut, mutta lainasimme kirjastosta asiaa käsittelevän opuksen ja käytimme hyväksemme internetin ihmeellistä maailmaa. Ja kelpo grilli syntyi!



Puuhella tuotiin tupaan naapurin puolelta traktorilla. Kiitos avusta naapurit! Puuhella on ollut kovassa käytössä erityisesti syksyisin, kun keitän kymmeniä litroja omenahilloa. Puuhella ja grillin avotuli tuovat tunnelmaa syksyisin ja kesän sadepäiviin.

Kesä ja kärpäset!

Nyt on niin kesä, ihanaa! Me ollaan oltu aamusta iltaan ulkona tekemässä pihahommia, istutuksia ja nautittu lämmöstä ja varhaiskesän tuoksusta. Koneelle en oo ehtinyt juurikaan, paitsi paljastettakoon, että telkkaria meillä ei oo, mutta netti-tv:stähän tulee pään nollaukseen sopivia tosi-tv-sarjoja vaikka kuinka! Ja se on todellista nollausta!

Tänään aamupäivällä kylvin salaattia, herneitä, persilijaa ja tilliä. Iltapäiväksi luvattiin sadekuuroja, et jospa siemenet lähtisivät itämään... Ilmasipuli on kasvimaalla jo terhakkaana.



Tulin entistä paremmalle tuulelle, kun sain toteutettua uusimman innovaationi. Se on kärpäslätkä!



Mutta ei ihan-mikä-tahansa-lätkä. Sen valmistamiseen tarvittiin pariton lasten varvastossu noin kokoa 24, peruslätkän varsi, pätkä jesaria, niittipyssy ja kolme niittiä. Varvastossun dyykkasi ystäväni roskalavalta (kuten myös ylemmän kuvan kolmipyöräsen. Kuvitelkaa, että joku heittää noin sympaattisen pyörän roskalavalle!). Mutta onneksi on dyykkaavia ystäviä! Idean kärpäslätkään antoi eräs toinen ystävä, joten minulle jäi vain toteutus. Kiitos ystävät!



Toimii! Kuvat onotettu meidän kesäkeittiössä, josta tuonnempana lisää.

Epäonnen matot

Tai en mä nyt tiä onko matto varsinaisesti niin epäonninen, mutta monen monituista vaihetta sen tekemiseen liittyy. Tältä se kynnysmatto näyttää:



Alotin maton kuteesta, jota minulla oli jäänyt edellisestä mattoprojektista. Arvasinkin, että kude ei riitä ja tilasin sitä lisää Kauhavan Kangasaitasta, josta sovellettu ohjekin on kotosin. Tietenkään samaa värierää ei ollut jäljellä, joten väriero on huima, ei se mitään. Tein myös ns harjoitusmaton, jonka myin jo putiikissa, enkä tietenkään ottanut kuvaa. Jo ensimmäistä mattoa virkatessa huomasin, että trikookude on aivan liian paksua, joten kummassakin matossa leikkasin kuteen välillä puoliksi, paksummissa kohdissa kolmeen osaan. Ja sekös vasta otti aikaa! Välillä piti purkaa, koska lisäyksiä ei voinut tehdä ihan yhtä tiheesti kuin ohjeessa ja silti meinas tulla vähän kupruileva matto. Sain kuitenkin sen tasottumaan rankalla höyrytyksellä. Ja vaan hullu nainen tekee näin ison työn (maton halkaisija 112 cm) yhden kynnysmaton vuoksi! Toivonkin nyt, että siinä kävellään kuraisilla kengillä, jottei värieroa enää erottaisi! Vai laittaisinko sen aurinkoon haalistumaan?!



Eipä ollu onnea tuon aikasemmin tekemänikään maton kanssa, se nimittäin kutistu pesulassa lähes kaulaliinan kokoiseksi! Se on tehty siis samaisesta trikookuteesta ja paperinarusta.